Myllyn historia – Ympäristö

6.1. Leipomo- ja panimoyhtiö

Monikulttuurisen toimintakeskuksen perustamiseen ja synnyttämiseen tähtäävän projektin yhteydessä selvisi, että Myllyn ympäristössä on suorastaan historian havinaa …

Ensin piha-aluetta uuteen käyttöön suunnitellut Nina Kaaria Kotkan puistotoimistosta löysi sireenin alta vanhan myllykiven ja päätteli, että keskuksen nimi Mylly olisi lähtenyt tästä kivestä. Näin ei kuitenkaan ollut, kiven löytyminen oli Myllyn ihmisille täysi yllätys. Löytö inspiroi kuitenkin jatkamaan selvityksiä, millaista toimintaa lähiympäristössä vuosien varrella on ollut.

Martti Jokiniemi löysi 1970-luvun siivoustalkoissa naapuritalossa Merikadulla 1 olutalustan, jossa lukee ”Voima Olutta – Kauppiaitten Panimo Oy, Kotka-Hamina”. Tutustuminen rekisteriotteisiin ja kirjallisuuteen paljasti, että siinä kiinteistössä toimi Baijerin kuningaskunnan alamaisen Michael Kirchbauerin perustama Leipomo, joka jätti 12.9.1912 panimonsa rekisteri-ilmoituksen. Vuonna 1933 perustettiin osakeyhtiö, jonka osakkaina olivat mm. Maria ja Michael Kirchbauer. Tuotantoa jatkettiin nimellä Kauppiaitten Panimo Oy.

Panimon yhtiöjärjestys hyväksyttiin 21.3.1933. Perustajina olivat Kauppiaitten Leipomo Oy (145 osaketta), Michael Kirchbauer (100 osaketta), Maria Kirchbauer (45 osaketta). Michael Kirchbauer oli perustanut Kotkan mallasjuomatehtaan 1912. On mahdollista, että nyt perustettu yhtiö oli tuon panimon jatkaja.

Tammikuun 1. päivä 1935 Panimo Oy Esko Bask, Hamina, siirtyi Kauppiaitten Panimo Oy:n omistukseen ja siten etiketteihin tuli maininta Kotka-Hamina. Yhtiökokouksessa 17.3.1942 päätettiin muuttaa yhtiön uudeksi nimeksi Kymen Mallasjuoma Oy. Yhtiökokous päätti 25.10.1965 yksimielisesti purkaa yhtiön. Virallisesti yhtiön toiminta loppui 8.12.1966.

6.2. Enso-Gutzeit Oy:n johtajien talo.

Monikulttuurisen toimintakeskus Myllyn toimitilaksi muuttuva talo rakennettiin 1923 Enso-Gutzeit Oy:n johtajien asuintaloksi. Talo sijaitsee kiinteistöllä numero 001-0014-0004. Talon arkkitehti oli V. Jung. Talon ensimäinen asukas oli vuoteen 1938 asti Enso-Gutzeit Oy:n koko konsernin tekninen johtaja Sakari Halén perheineen. Kiinteistöllä oli kolme asuinrakennusta: Ns. maaherran talo osoitteella Merikatu 3 (johon muutti lyhyeksi ajaksi Viipurin läänin maaherra Arvo Manner, josta tuli sittemmin Kymen läänin maaherra asuin- ja sijoituspaikkanaan Kouvola), joka nyt toimii ns. Muistojen talona; sitten pieni punainen puutalo, jossa aikanaan asuivat kiinteistön talomiesten perheet, esim. 1970- luvulla Markku Sunin perhe; ja sitten nyt Myllyyn toiminnalle tarkoitettu puutalo osoitteella Gutzeitintie 14. Tämä talo toimi ennen talvisodan puhkeamista vuonna 1938 monelle perheelle suojaksi, kun oli pakko jättää vanha koti ulkosaaristosta (Lavansaari, Tytärsaari ja Suursaari) sekä myös Karjalasta. Samoin toimivat monet muut lähialueen talot ensimmäiseksi suojapaikaksi Suomessa.

Talon Gutzeitintiellä 14 otti käyttöönsä Enso Gutzeit Oy:n rakennustoimen johtaja Simo Schultz perheineen vuonna 1950, kun paperitehdasta alettiin rakentamaan. Schultzit tekivät talossa mittavat korjaukset, mm. rakennettiin taloon ensimmäisen sisävessan.

Aikaisemmin oli koko korttelia varten käytössä ainoastaan yhteinen huusi Gutzeitintien yläpäässä. Myöhemmin Simo Schultzista tuli Enso Gutzeit Oy:n hallituksen jäsen.

Schultzin perhettä talon asukkaina seurasi 1950-luvun puolessavälissä Enso Gutzeitin sahan johtaja Kauko Pikkarainen perheineen.

Seuraavaksi asukkaaksi taloon tuli 1960-luvun alussa paperitehtaan teknisen johtajan Kalervo Mattilan perhe.

Heitä seurasi vuonna 1971 paperitehtaan palvelupäällikkö Pauli Hämäläisen viisihenkinen perhe. He muuttivat taloon aivan naapurista, eli ns. maaherran talosta uuteen kotiinsa, jossa rakennuttivat mm. toisen WC:n ja yläkertaan saunatilat. Hämäläiset olivatkin sitten talon viimeiset Enso Gutzeitin palveluksessa olevat asukkaat. He muuttivat paikallisjohtajan paikalta Kanadaan Kitimatiin vuonna 1980. Tämän jälkeen koko kiinteistö siirtyi vaihtokauppoja myöten Kotkan kaupungin omistukseen.

Hämäläisten aikana oli kiinteistössä vilkas seuraelämä. Maaherran talossa asuivat ensin Reijo Riikosen perhe, joka valmisti itse mm. kotiviinejä. 1970-luvulla samassa maaherran talossa asui Norjan sahan johtaja Seppo Vainio perheineen, jonka lapsia Myllyn projektipäällikkö Michael Baumberger opetti englannin kielellä, kun perhe oli muuttamassa Hondurasiin. Hämäläisten kodissa oli kellarissa myös suuri leivinuuni, jossa leivottiin koko kiinteistön porukalle leipää.

Merikadun toisella puolella olevassa kerrostalossa toimi siihen aikaan sekatavarakauppa, jonka kauppias toimitti tavaraa suoraan kotiin. Kun tiesi talon avaimen paikan, hän toimitti tavaran talon sisään ja laittoi niitä jopa oikeaan kaappiin tai hyllyyn. Gutzeitintiellä naapuritalossa toimi myös suutari Adolfsen, Suomen tasavallan entisen presidentti Martti Ahtisaaren sukulaisia.

Mielenkiintoista on myös, että Myllyn nykyinen osoite, Gutzeitintie, oli vielä vuoteen 1876 rantaviiva, ennen kuin sitä etelään ulottuvat alueet täytettiin paperitehtaan raaka-aineen varastoalueeksi ja myöhemmin penkereeksi Kuusisensaarelle.